Työsuhdekeksinnön omistaa lähtökohtaisesti työnantaja, kun keksintö syntyy työtehtävien yhteydessä tai työnantajan resursseja käyttäen. Työntekijällä on kuitenkin oikeus kohtuulliseen korvaukseen, ja patentointiprosessissa on noudatettava tiettyjä menettelytapoja.
Mitä tarkoittaa työsuhdekeksintö ja milloin se syntyy?
Työsuhdekeksintö on keksintö, jonka työsuhteessa oleva työntekijä tekee työtehtäviensä yhteydessä tai käyttäen työnantajan resursseja. Se syntyy, kun keksintö liittyy suoraan työntekijän toimenkuvaan, kun keksinnön tekemisessä käytetään työnantajan laitteita tai tietoja, tai kun keksintö kuuluu työnantajan toimialaan.
Työsuhdekeksinnön tunnistaminen edellyttää kolmen kriteerin tarkastelua. Keksinnön tulee liittyä työntekijän varsinaisiin työtehtäviin tai olla seurausta työnantajan antamasta erityisestä tehtävästä. Lisäksi merkitystä on sillä, onko keksinnön tekemisessä käytetty työnantajan kokemusta, apuvälineitä tai muita resursseja.
Vapaa keksintö puolestaan syntyy työntekijän omalla ajalla, omia resursseja käyttäen ja työtehtävien ulkopuolella. Tällöin keksintöoikeus kuuluu työntekijälle itselleen. Rajanveto voi olla käytännössä haastavaa, erityisesti kun kyse on asiantuntijatyöstä tai innovatiivisista toimialoista.
Kuka omistaa työsuhdekeksinnön oikeudet – työnantaja vai työntekijä?
Työnantajalla on oikeus ottaa työsuhdekeksintö haltuunsa maksamalla työntekijälle kohtuullisen korvauksen. Tämä oikeus perustuu siihen, että keksintö on syntynyt työsuhteen puitteissa työnantajan resursseja hyödyntäen.
Työntekijän oikeudet työsuhdekeksintöön säilyvät, kunnes työnantaja tekee virallisen haltuunottopäätöksen. Työnantajan tulee ilmoittaa haltuunotosta kirjallisesti viimeistään neljän kuukauden kuluessa keksinnön ilmoittamisesta. Jos työnantaja ei ota keksintöä haltuunsa määräajassa, oikeudet palautuvat työntekijälle.
Immateriaalioikeudet jakautuvat tilanteen mukaan. Työnantajan ottaessa keksinnön haltuunsa hän saa oikeuden hakea patenttia ja hyödyntää keksintöä kaupallisesti. Työntekijä säilyttää keksijän moraaliset oikeudet ja oikeuden kohtuulliseen korvaukseen keksinnön tuottaman hyödyn mukaan.
Myös mikäli keksintö on tehty 6 kuukauden sisällä työsuhteen päättymisestä, missä työntekijä on käyttänyt yrityksen resursseja keksinnön luomiseen, keksintö kuuluu aiemmalle työnantajalle, jos keksintö olisi kuulunut työnantajalle työsuhteessa.
Mikä on keksintöilmoituksen merkitys?
Yrityksien olisi hyvä muodostaa työsuhdekeksintöjä koskeva ohjesääntö, missä olisi määritetty keksintöjen ilmoittamista koskeva protokolla. Niihin kuuluu yleensä keksinnöstä kertominen esimiehelle keksintöilmoituksella. Keksintöilmoituksen merkitys on korvauksien laskennan kannalta merkittävä, koska se on kirjallinen todiste siitä keksinnöstä, jonka keksijä on alun perin tuonut työnantajalle. Välillä työntekijät unohtavat muiden työntekijöiden panoksen keksintöilmoituksen tekemisen jälkeen ja heille jää vääristynyt kuva siitä, kuinka merkittävässä osassa ovat lopulta olleet lopullisen tuotteen aikaansaamisessa.
Miten työsuhdekeksintö patentoidaan ja kuka vastaa kustannuksista?
Työsuhdekeksinnön patentointi on työnantajan vastuulla sen jälkeen, kun tämä on ottanut keksinnön haltuunsa. Työnantaja vastaa patenttihakemuksen jättämisestä, prosessikuluista ja patentin ylläpidosta koko sen voimassaoloajan.
Patentointiprosessi alkaa, kun työnantaja tekee päätöksen keksinnön haltuunotosta. Tämän jälkeen laaditaan patenttihakemus, joka sisältää keksinnön teknisen kuvauksen ja patenttivaatimukset. Työntekijän rooli prosessissa on toimia keksijänä ja antaa tarvittavat tekniset tiedot hakemuksen laatimista varten.
Kustannusvastuu jakautuu selkeästi: työnantaja maksaa kaikki patentointiin liittyvät kulut, mukaan lukien hakemusmaksut, patenttiviraston maksut ja mahdolliset asianajokulut. Jos patenttihakemus hylätään tai patentti raukeaa myöhemmin, myös nämä riskit kuuluvat työnantajalle. Patenttitoimisto Kespat auttaa yrityksiä navigoimaan tässä prosessissa kustannustehokkaasti.
Mitä korvausta työntekijä saa työsuhdekeksinnöstä?
Työntekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen työsuhdekeksinnöstä, kun työnantaja ottaa sen haltuunsa. Korvauksen suuruus määräytyy keksinnön taloudellisen merkityksen, työntekijän panoksen ja työnantajan saamien hyötyjen perusteella.
Keksintökorvaus voi koostua useasta osasta: alkukorvauksesta, joka maksetaan haltuunoton yhteydessä, ja mahdollisesta lisäkorvauksesta, jos keksintö osoittautuu erityisen arvokkaaksi. Korvauksen määrässä huomioidaan keksinnön tekninen merkitys, sen kaupallinen arvo ja työntekijän asema organisaatiossa. Keksintökorvausta ei kuitenkaan kannata pelätä, tai sen vuoksi jättää todellista keksijää mainitsematta, sillä väärin ilmoitettu keksijä voi olla patentin hylkäysperuste. Tuotekehitykseen palkatun henkilön tehdessä työsuhdekeksinnön, voi kohtuullinen korvaus keksijälle 1 M€ nettotuotosta työnantajalle olla luokkaa 1000 €.
Erimielisyydet korvauksen määrästä ratkaistaan neuvottelemalla tai viime kädessä tuomioistuimessa. Työsuhdekeksintöjen korvauksia pohtiva työsuhdekeksintölautakunta antaa ennakkoarvioita riita-asioissa, joita myös tuomioistuimet hyödyntävät. Laki suojaa työntekijän oikeuksia, ja korvausta voidaan tarkistaa myöhemmin, jos keksinnön arvo osoittautuu alun perin arvioitua suuremmaksi. Käytännössä korvausneuvotteluissa kannattaa hyödyntää asiantuntija-apua oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi.
Työsuhdekeksinnöt ovat tärkeä osa yritysten innovaatiostrategiaa, mutta niiden käsittely vaatii huolellista juridista osaamista. Oikein hoidettuna ne vahvistavat sekä yrityksen kilpailukykyä että työntekijöiden motivaatiota innovoida. Jos yrityksessäsi on syntynyt keksintöjä tai haluat varmistaa työsuhdekeksintöjen asianmukaisen käsittelyn, ota yhteyttä – autamme rakentamaan toimivan keksintöstrategian yrityksellesi.