Suomen työsuhdekeksintölain mukaan työsuhteessa tehdyn keksinnön omistusoikeus jakautuu työnantajan ja työntekijän välillä riippuen keksinnön syntytavasta ja yhteydestä työtehtäviin. Lähtökohtaisesti keksinnön tehnyt työntekijä on keksijä ja omistaa oikeudet siihen, mutta työnantajalla on tietyissä tilanteissa oikeus ottaa keksintö haltuunsa joko kokonaan tai osittain. Työnantajalla on vahvempi oikeus keksintöön, jos se syntyy osana työntekijän työtehtäviä tai tutkimustoimintaa, ja työntekijällä on oikeus saada kohtuullinen korvaus oikeuksien siirtymisestä.
Työsuhdekeksinnöt Suomessa – kenelle oikeudet kuuluvat?
Työsuhdekeksinnöt ovat Suomessa säännelty erityisellä työsuhdekeksintölailla (656/1967), joka määrittelee tarkasti oikeuksien jakautumisen työsuhteessa syntyneiden keksintöjen osalta. Työsuhdekeksinnöksi määritellään keksintö, jonka työntekijä on tehnyt työsuhteessa ja joka on patentoitavissa.
Lain perusperiaate on, että keksinnön tehnyt henkilö on aina keksijä, mutta työnantajalla voi olla oikeus keksintöön tietyissä olosuhteissa. Työsuhdekeksintölaki tunnistaa erilaisia tilanteita, joissa keksintö voi syntyä työympäristössä, ja määrittelee näiden tilanteiden pohjalta, miten oikeudet jakautuvat.
Työnantajan oikeudet keksintöön ovat sitä vahvemmat, mitä läheisemmin keksintö liittyy työntekijän työtehtäviin tai työnantajan toimialaan. Toisaalta työntekijälle jää aina oikeus tulla tunnustetuksi keksijänä ja usein myös oikeus saada korvausta keksinnöstään.
Miten työsuhdekeksintölaki määrittelee keksinnön omistusoikeuden?
Työsuhdekeksintölaki määrittelee neljä eri tilannetta, joissa työnantaja voi ottaa oikeudet keksintöön. Oikeuksien laajuus riippuu siitä, missä yhteydessä keksintö on syntynyt suhteessa työntekijän työtehtäviin.
Ensimmäisessä tilanteessa keksintö on syntynyt työtehtävien suorittamisen tuloksena. Tällöin työnantajalla on oikeus saada keksintö kokonaan tai osittain. Toisessa tilanteessa keksintö on syntynyt työtehtäviin kuuluvalla alueella, mutta ei suoraan työtehtäviä suorittaessa. Kolmannessa tilanteessa keksintö on syntynyt muussa yhteydessä työnantajan toimialaan. Neljännessä tilanteessa keksintö on syntynyt ilman yhteyttä työsuhteeseen, jolloin oikeudet jäävät lähtökohtaisesti työntekijälle.
“Työtehtäviin kuuluva keksintö” tarkoittaa keksintöä, joka on syntynyt työntekijän suorittaessa työtehtäviään tai olennaisesti hyödyntäen työnantajan toiminnassa saatuja kokemuksia. “Tutkimustuloksen hyödyntäminen” viittaa tilanteeseen, jossa työntekijä hyödyntää työnantajan tutkimustoiminnan tuloksia keksinnön tekemisessä.
Milloin työntekijällä on oikeus korvaukseen keksinnöstä?
Työntekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen keksinnöstä, kun työnantaja ottaa oikeudet siihen joko kokonaan tai osittain. Korvausoikeus syntyy automaattisesti lain nojalla, eikä sitä voi etukäteen kumota sopimuksella tai kertakorvauksella.
Korvauksen määrään vaikuttavat useat tekijät, kuten keksinnön arvo, työnantajan saama nettohyöty, työntekijän asema yrityksessä ja keksinnön syntymiseen vaikuttaneet olosuhteet. Kohtuullisen korvauksen määrittämisessä huomioidaan myös, missä määrin keksintö on syntynyt osana työntekijän tavanomaisia työtehtäviä.
Tyypillisesti korvaukset vaihtelevat muutamista sadoista euroista kymmeniin tuhansiin euroihin. Erityisen arvokkaista keksinnöistä voidaan maksaa suurempiakin korvauksia. Usein yrityksen turhaa pelkäävät työsuhdekeksintöjen kohtuullista korvausta. Mikäli korvaussumma nousee kymmeniin tuhansiin, tarkoittaa tämä yleisesti myös sitä, että yrityksen saama nettohyöty on ollut kymmeniä miljoonia. Monissa yrityksissä on käytössä porrastetut korvausjärjestelmät, joissa maksetaan eri korvauksia keksintöilmoituksesta, patentinhakuvaiheessa ja patentin myöntämisen jälkeen.
Miten yrityksen kannattaa järjestää työsuhdekeksintöjen käsittely?
Yrityksen kannattaa luoda selkeä ja toimiva työsuhdekeksintöprosessi, joka varmistaa sekä yrityksen että työntekijöiden oikeuksien toteutumisen. Tämä alkaa ajantasaisilla työsuhdekeksintöohjeilla, jotka selventävät keksintöjen ilmoituskäytännöt ja käsittelyprosessin.
Tehokas keksintöilmoitusjärjestelmä on avainasemassa. Sen tulisi olla helppokäyttöinen ja kannustaa työntekijöitä ilmoittamaan keksinnöistä viipymättä. Yrityksen tulisi määritellä myös selkeä korvausjärjestelmä, joka motivoi innovaatioihin ja tuntuu työntekijöistä oikeudenmukaiselta. Yrityksen osalta olisi myös tärkeää olla selkeä prosessi siihen, miten ja missä ajassa päätös keksinnön oikeuksien ottamisesta yrityksen haltuun tehdään, sillä se on myös määritelty työsuhdekeksintölaissa.
Keksintöilmoituksen merkitys korostuu myös kohtuullista korvausta laskettaessa. Usein keksijä muistaa oman panoksensa jälkikäteen ylikorostetusti, vaikka keksijän panos olisi ollut ainoastaan lähtökohtainen raaka idea. Keksijän panos on kuitenkin peilattava kokonaisuuteen – kuinka valmis keksintö oli, kun keksijä sen esitteli keksintöilmoituksessa – tarvittiinko merkittäviä määriä yhteistä tuotekehityspanostusta keksinnön saamiseksi tuotantoon.
Yrityksen IP-strategian tulisi linjata, millaisia keksintöjä patentoidaan ja miten laajasti. Tämä auttaa kohdistamaan resurssit liiketoiminnan kannalta tärkeimpiin innovaatioihin. Säännölliset koulutukset keksintöjen tunnistamisesta ja immateriaalioikeuksista varmistavat, että koko organisaatio ymmärtää työsuhdekeksintöjen merkityksen.
Patenttitoimisto Kespat tarjoaa asiantuntevaa apua yrityksille työsuhdekeksintöjen käsittelyyn. Autamme työsuhdekeksintöohjeiden laatimisessa, keksintöilmoitusjärjestelmien suunnittelussa ja korvausjärjestelmien kehittämisessä. Palvelumme sovitetaan aina yrityksen kokoon ja tarpeisiin sopiviksi. Jos tarvitset apua työsuhdekeksintöihin liittyvissä kysymyksissä, ota yhteyttä asiantuntijoihimme.